Hae koiran nimellä:

Silmäsairaudet

Collie Eye Anomaly (CEA)

CEA on colliesukuisilla roduilla esiintyvä, väistyvästi periytyvä sairaus. CEA ilmenee yleensä molemmissa silmissä, mutta muutokset voivat olla kummassakin silmässä erilaisia. Vika on synnynnäinen ja kohdistuu lähinnä silmän kovakalvon ja suonikalvon sikiöaikaiseen muodostumiseen. Kehityshäiriö ilmenee lähinnä silmämunan takimmaisissa osissa. Muutoksen voi todeta silmiin erikoistunut eläinlääkäri silmänpohjatutkimuksessa silmäpeilillä. CEA ei muutu pahemmaksi koiran vanhetessa. CEA jaetaan kolmeen eri muotoon:

PHTVL/PHPV

Ilmenee sikiöaikaisten verisuonten jäänteinä linssin takapinnalla ja se saattaa aiheuttaa näköhäiriöitä ja sokeutta.

MPP (Membrana pupillaris persistens)

Eli PPM tarkoittaa iiriksen eli värikalvon kehityshäiriötä, jonka seurauksena normaalisti kasvun myötä surkastuvista verisuonista ja kalvorakenteista jää pysyviä rihmoja silmään. Muutokset ovat yleensä lieviä eikä niillä ei ole vaikutusta näkökykyyn. Joissakin tapauksissa rihmojen sijainti saattaa kuitenkin häiritä näköä.

Ylimääräiset ripset (cilia aberranta/distichiasis)

Voivat aiheuttaa silmän ärsytystä ja toistuvia silmätulehduksia. Uuden silmätarkastuskäytännön myötä myös cilia aberranta -diagnoosit ovat yleistyneet. Kyseessä on useimmiten yksi tai muutama pehmeä karva, jotka eivät aiheuta oireita. Silmää ärsyttävien ripsien poisto pysyvästi vaatii kirurgisen toimenpiteen.

Mikrofthalmia (sairaalloinen pienisilmäisyys)

Voi esiintyä vain toisessa, mutta yleisemmin molemmissa silmissä. Mikrofthalmian äärimmäinen muoto on anofthalmia eli silmien puuttuminen. Tyypillisesti pienisilmäisyyteen liittyy muitakin silmän rakenteellisia poikkeamia, muun muassa voimakkaita PHTVL/PHPV- ja MPP-muutoksia sekä silmän sisänurkan peittävä, esillä oleva vilkkuluomi. Silmäaukkoon nähden liian pieni silmämuna altistaa silmätulehduksille, koska luomen poimuun kerääntyy helposti likaa.

Kuivasilmäisyys (keratokonjunctivitis sicca)

Ei yleensä kirjata virallisen silmätutkimusten yhteydessä, joten sen esiintyvyyttä rodussa ei tunneta. Kuivasilmäisyys on autoimmuunisairaus.

Etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA, progressive retinal atrophy)

Ensimmäinen oire on hämäränäön heikkeneminen ja vähitellen koira sokeutuu. PRA:ta tunnetaan useampaa eri muotoa, joista osa periytyy väistyvästi ja osa vallitsevasti. Sairauden oireet saattavat ilmetä jo pennulla tai vasta jopa 10-vuotiaissa koirissa.

Perinnöllinen harmaakaihi (HC, hereditary cataract)

Silmän läpinäkyvän linssin valkuaisaineet alkavat saostua ja linssi menettää kirkkautensa. Ajan kuluessa linssi saattaa samentua niin paljon, että koira sokeutuu.

Mikropapilla

Mikropapilla eli papillan hypoplasia tarkoittaa sitä että näköhermo on vajaakehitteinen.


Tuki- ja liikuntaelinsairaudet

Lonkkaniveldysplasia

Lonkkaniveldysplasia (hip dysplasia, HD) aiheutuu, kun lonkkanivelen kehitys häiriintyy. Nivelen epänormaali kehitys johtaa tilanteeseen, jossa reisiluun pallopää ei sovi moitteettomasti lantionluiden muodostamaan lonkkamaljaan. Myöhemmin nivelrusto voi pahiten rasittuneista kohdista kulua kokonaan pois. Lonkkanivel muotoutuu kasvun aikana ja vika ilmenee kasvun häiriönä. Jos lonkkaniveldysplasia on vaikea, se saattaa rampauttaa koiran ja olla erittäin kivulias. Lonkkaniveldysplasia diagnosoidaan ainoastaan röntgenkuvista. Koiran tulee olla kuvattaessa vähintään 12 kuukauden ikäinen, jotta se voi saada virallisen lausunnon.

Lonkkaniveldysplasian asteet:

Tulos ilmoitetaan kauttaviivalla erotetuilla kirjaimilla, esim. A/B, jossa A on vasemman lonkan tulos, B oikean.

Kyynärniveldysplasia

Kyynärnivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, jotka ajoittuvat pitkien rustoisten putkiluiden luutumisjaksoon 4–7 kuukauden välillä. Oireilu, kipu ja ontuminen, alkaa yleensä koiran ollessa 6–9 kuukauden ikäinen. Dysplasia todetaan röntgenkuvauksella, ja koiran tulee olla kuvaushetkellä vähintään 12 kuukauden ikäinen. Kyynärnivelet arvioidaan seuraavasti:

Tulos ilmoitetaan kauttaviivalla erotetuilla numeroilla, esim. 1/0, jossa 1 on vasemman kyynärän tulos, 0 oikean.

Spondyloosi

Spondyloosi tarkoittaa sitä, että nikamasolmujen alle ja väliin muodostuu kerrostumia, jotka aikaansaavat luusiltoja. Myös selän välilevyt voivat vahingoittua ja joskus selkäytimeen kohdistuu painetta. Tämä voi aiheuttaa kipuja ja liikkumisongelmia.


Autoimmuunisairaudet

Autoimmuunisairaudet

Autoimmuunisairaudet ovat erittäin laaja kokonaisuus taustaltaan geneettisiä vikoja ja sairauksia, joiden syntymekanismia ja periytymistä ei monissa tapauksissa tarkoin tunneta. Autoimmuunireaktio tarkoittaa elimistön puolustuksen häiriintymistä siten, että jokin oman elimistön kohde herättää immuunivasteen aikaansaaden normaalien solujen ja kudosten tuhoutumisen. Monesti sairauden puhkeamiseen voidaan liittää jokin laukaiseva tekijä, kuten stressi, mutta siihen vaaditaan myös geneettinen alttius.

Haiman vajaatoiminta, EPI (Exocrine Pancreatic Insufficiency)

Todetaan verikokeella, ns. TLI-testillä. Haiman vajaatoiminnassa koiran haiman ruoansulatusentsyymien tuotanto on vähentynyt. Koska haiman tuottamat ruoansulatusentsyymit vastaavat ravinnon valkuaisaineiden ja rasvojen pilkkomisesta ohutsuolessa, seurauksena niiden alentuneesta tuotannosta on vaikeita ruoansulatushäiriöitä. Tyypillistä on koiran laihtuminen huomattavasti lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta. Ulosteen määrä on lisääntynyt, koira saattaa ripuloida, sillä on ilmavaivoja ja maha kurnii. Uloste on usein väriltään harmaata tai keltaista, usein siinä on myös sulamatonta ruokaa.

Kyseessä on parantumaton sairaus, johon sairastuneet koirat tarvitsevat hoitoa koko loppuelämänsä ajan. Koirilla on syntyessään normaali haima, sen surkastuminen alkaa myöhemmällä iällä ja johtaa yleensä ruoansulatusentsyymejä tuottavan osan täydelliseen surkastumiseen. Oireet ilmenevät nuorilla koirilla, yleensä 1–5 vuoden iässä.

Hoitona on entsyymikorvaushoito suun kautta. Vaihtoehtoisesti käytetään joko haimaentsyymejä sisältävää jauhemaista valmistetta tai raakaa sianhaimaa ruokaan lisättynä.

Epänormaalin alhaisia seerumin TLI-pitoisuuksia (< 2,5 µg/l) yhdessä tyypillisten oireiden kanssa pidetään varsin varmana merkkinä pitkälle edenneestä haiman vajaatoiminnasta. Terveellä koiralla TLI-arvon tulisi olla yli 5 µg/l. TLI-arvon luotettavuutta haiman vajaatoiminnan diagnosoimisessa voidaan lisätä ottamalla epäselvissä tapauksissa uusintanäytteitä. Yksittäisen näytteen diagnostinen arvo on sitä suurempi (eli haiman vajaatoiminta-diagnoosi sitä varmempi) mitä alhaisempi mitattu arvo on.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Sairaus, jossa tyroksiini-hormonia erittävä kilpirauhanen surkastuu autoimmuunireaktion seurauksena ja aineenvaihdunta häiriintyy aikaansaaden muun muassa väsymystä, iho-oireita, turkin ohenemista ja kylmänarkuutta. Kilpirauhasen vajaatoiminta vaatii tyroksiinilääkityksen, mutta oikein lääkittynä sairaus on oireeton. Sairaus ei välttämättä varsinkaan alkuvaiheessa oireile mitenkään päällepäin, ja suvuissa joissa esiintyy sairastapauksia, onkin tehty varmuuden vuoksi veritestejä piilevän vajaatoiminnan poissulkemiseksi. Kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan verikokeella.

Pemphigus-kompleksi

Tarkoittaa ryhmää erilaisia ihosairauksia, joille tyypillisiä oireita ovat rakkulat ja ruvet, karvanlähtö sekä kirsun, huulten ja anturoiden haavaumat. Pemhigus-sairauksista yleisin on Pemphigus foliaceus, pinnallinen ihon rakkulasairaus, joka on koirien yleisin autoimmuuni-ihosairaus.

Dermatomyositis

Periytyvä iho-lihassairaus. Sairaus ilmenee useimmiten koiralla jo hyvin nuorena, yleensä alle puolen vuoden ikäisellä pennulla. Koiran päähän, yleensä silmien ja korvien ympärille sekä kuonoon, ja/tai raajoihin ilmestyy karvattomia kohtia tai rupisia haavaumia. Kohdat eivät yleensä kutise, eivätkä useinkaan verestä. Karvojen irtoaminen johtuu ihon kerroksien tuhoutumisesta, jolloin karvanjuurien alueet tuhoutuvat irrottaen karvoja. Sairauden vakavuus vaihtelee suuresti, lievimmät tapaukset saattavat oireilla vain kerran, mutta vakavimmissa tapauksissa sairaus etenee siten, että koiran lihakset alkavat surkastua, ja sen elinikä lyhenee merkittävästi.

Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta

Usein perinnöllinen autoimmuunisairaus, mutta se voi puhjeta myös muista syistä. Lisämunuaisen kuorikerros erittää elimistöön kortikosteroideja, joita tarvitaan muun muassa stressitilassa ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseen. Yleisiä oireita ovat oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, vatsakipu ja painon menetys. Koira on väsynyt ja haluton. Tärinää, lihasheikkoutta ja lihaskipuja voi esiintyä. Joskus tauti voi aiheuttaa äkilllisiä vakavia oireita: verenpaine laskee, koira on heikko, jopa tajuton, alilämpöinen ja kuivunut. Oikein lääkittynä sairaus on oireeton.

Lupus-sairaudet

Vakavuudeltaan ja oireiltaan vaihteleva ryhmä autoimmuunisairauksia. DLE, eli Discoid Lupus erythematosus, jota myös nimellä ”collie nose” kutsutaan, on näistä sairauksista collieroduille tyypillisin, vaikkakin sitä esiintyy myös muilla roduilla. DLE oireilee kirsun kuivumisena ja halkeiluna sekä verestävinä haavaumina kirsussa ja sen ympärillä, mahdollisesti myös huulissa. Yksi sairauden oire on usein pigmentin katoaminen autoimmuunireaktion seurauksena, jolloin syntyy collie nose –sairaudelle tyypillinen ”aurinkoallergia” – suojaavan pigmentin puuttuessa oireet pahenevat ultraviolettisäteilyn seurauksena.

Degeneratiivinen myelopatia eli etenevä selkäydinrappeuma

Vanhojen koirien vaiva, jota eläinlääkäreiden lausuntojen mukaan tavataan keskimääräistä useammin collieilla ja saksanpaimenkoirilla. Sairauden oireet ilmenevät tavallisesti kuudesta ikävuodesta eteenpäin ja koiran takaosa halvaantuu hitaasti muutaman kuukauden tai reilun vuoden kuluessa. Hermostorappeuman aiheuttaja on autoimmuunireaktio, joka tuhoaa selkäytimen hermokudosta ja vaikeuttaa siten impulssien kulkua.

Sairastuneet koirat oireilevat alussa refleksien hidastumisella ja heikkenemisellä. Erityisesti takajalkojen asentotunnon menetys ja huono liikuntakyky ovat tyypillisiä oireita.Tästä huolimatta koira on tavallisesti kivuton. Tehokasta hoitokeinoa sairauteen ei ole, mutta tukihoitoja voidaan antaa liikuntakyvyn ylläpitämiseksi mahdollisimman pitkään.

IMHA, autoimmuuni hemolyyttinen anemia

Erittäin vakava autoimmuunisairaus, joka voi johtaa koiran kuolemaan. Sairaudessa elimistön puolustusjärjestelmä tuhoaa yksilön omia punasoluja johtaen anemiaan, joka vaikeuttaa hapen kuljetusta. Toinen sairauteen usein liittyvä ilmiö on trombosytopenia eli verihiutalekato, jonka vuoksi sairaan koiran veri ei hyydy normaalisti. Sairaus puhkeaa usein stressin yhteydessä ja koiran yleiskunto saattaa romahtaa nopeasti.


Muut sairaudet

Kivesvika

Kivesvikaisen uroksen toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Piilokives voi sijaita vatsaontelossa tai nivuskanavassa. Piilokiveksistä koiraa ei Suomen Kennelliiton säännösten mukaisesti saa käyttää siitokseen. Kivesvika oikeuttaa omistajan saamaan 1/3 alennusta koiran hinnasta. Piilokivesten poistamista suositellaan, sillä niihin liittyy syöpäriski.

Napatyrä

Napatyrä on koiran vatsanpeitteissä oleva reikä, jonka kautta vatsapaitaa ja/tai suolia työntyy vatsaontelosta nahan alle. Kaikki napatyrät eivät tarvitse leikkausta. Kasvattaja on velvollinen korvaamaan koiran ostajalle leikkauksen aiheuttamat kulut.

Nartun hedelmällisyyshäiriöt

Nartun hedelmällisyyshäiriöt voidaan karkeasti jakaa tulehduksellisiin, hormonaalisiin, geneettisiin sekä epänormaalista rakenteista ja kehityshäiriöistä johtuviin tekijöihin. Tyypillisin syy nartun tiinehtymättömyyteen on kuitenkin väärä astutusajankohta. Oikean ajankohdan määrittämisen apuna voidaan käyttää papa- eli vaginan irtosolunäytettä sekä progesteronin määritystä seerumista.

Uroksen hedelmällisyyshäiriöt

Samoin kuin nartulla, voidaan uroksen hedelmällisyysongelmat jakaa eri tekijöistä johtuviin luokkiin. Nämä eri tekijät vaikuttavat uroksen sperman laatuun ja siittiömäärään. Uroskoiran normaalin ejakulaation siittiömäärä on yli 200 miljoonaa siittiötä, josta hyvälaatuisessa spermassa normaalisti liikkuvia siittiöitä tulisi olla yli 80 %. Oligozoospermialla tarkoitetaan vähentynyttä siittiömäärä ejakulaatissa ja azoospermia on ejakulaatin siittiöttömyys.

Lääkeaineyliherkkyys

(Koiran genotyyppi todetaan verinäytteestä otetulla MDR1-geenitestillä)
Sekä pitkä- että lyhytkarvaisen collien on tiedetty jo pitkään olevan herkkiä loisten torjuntaan käytetylle lääkkeelle, ivermektiinille. Ivermektiini kertyy koirien keskushermostoon ja aiheuttaa jo pieninä määrinä kuoleman. Yleensä ivermektiinin imeytyminen keskushermostoon estetään aivoveriesteen (blood-brain barrier) avulla. Mutaation suhteen heterotsygoottien collieiden todettiin sietävän ivermektiiniä. Samalla julkaistiin lista muista lääkeaineista, joille mutaation suhteen homotsygootit koirat ovat tai saattavat olla herkkiä aineiden farmakologisten ominaisuuksien perusteella. Näihin lääkeaineisiin kuuluu ainakin loperamidi, vinkristiini, vinblastiini, doksorubisiini, moksidektiini, ondansetroni, domperidoni, paklitakseeli, mitoksantroni, etoposidi, rifampisiini, kinidiini ja morfiini.

Iho-ongelmat ja allergiat

Yleisin iho-ongelma on hot spot, joka on märkivä bakteerien aiheuttama ihotulehdus. Aiheuttaja voi olla esimerkiksi likainen uimavesi tai ulkoloistartunta. Toinen merkittävä iho-ongelmien aiheuttaja voi olla allergia, erityisesti ruoka-aineallergia.

Maha- ja suolisto-ongelmat

Mahan tai suoliston toimintahäiriöt ilmenevät ripulina ja/tai oksenteluna. Ruokahalun väheneminen, laihtuminen ja tyhjästä vatsasta oksentelu voivat olla vatsakatarrin oireita.

Tulehdukset

Kaikilla koirilla yleiset tulehdukset ilmenevät toisinaan myös collieilla. Virtsatietulehdukset eivät ole harvinaisia nartulla, etenkin pentuaikana. Myös silmä- ja korvatulehdukset ovat melko yleisesti tavattavia tulehdussairauksia.

Hampaisiin ja purentaan liittyvät ongelmat

Hammaspuutokset ovat melko tavallisia. Purentavioista yleisin on ahdas purenta, joka saattaa aiheuttaa kulmahampaiden painumisen ikeniin. Lisäksi joillakin koirilla ilmenee epänormaalin runsasta hammaskiven muodostumista tai ikenien liikakasvua.

Epilepsia

Epilepsiaa tai epileptisiä oireita on jonkin verran. Epileptiset oireet voivat ilmetä myös jonkin ulkoisen tekijän aiheuttamina, joten varma diagnosointi on hankalaa. Sekundaarinen epilepsia on jostain ulkoisesta syystä johtuvaa, eli kyseessä on aivovaurio. Vaurion voi aiheuttaa aivokasvain, aivokalvontulehdus, ulkoinen vamma tai vesipää. Myös hypoglykemia, erilaiset myrkyt, hapenpuute, eräät tarttuvat taudit, maksa- ja munuaissairaudet ja aineenvaihduntasairaudet voivat aiheuttaa aivovaurioita. Varsinaisen epilepsian syytä ei tunneta. Stressi luultavasti aiheuttaa kohtauksia ja lyhentää kohtausten väliä. Kohtaus saattaa ilmetä siten, että koiralla on lihasjäykkyyttä ja tärinää. Joskus koira tekee muutaman minuutin ajan toistuvia, pakonomaisia liikkeitä esim. heiluttaa jalkaansa. Joskus se taas voi "nähdä kärpäsiä" ja näykkiä niitä, vaikkei niitä olekaan. Koira voi tuijottaa tyhjäkatseisena, kävellä ympyrää näkemättä kunnolla, vapista ja mennä jopa tajuttomaksi.

Kasvaimet ja syövät

Kasvaimia esiintyy etenkin vanhemmilla koirilla. Ihokasvainten laatu jää usein toteamatta. Kystia tavataan toisinaan mm. kohdussa ja korvakäytävässä.

Käyttäytymiseen liittyvät fyysiset ongelmat

Mikäli koira on arka ja sen hermot eivät ole riittävät sietämään arkielämää, saattaa tämä muodostaa myös fyysisiä ongelmia. Ääniä pelkäävä koira saattaa tarvita rauhoittavia lääkkeitä esim. uuden vuoden aikaan, jännitysstressistä kärsivä koira saattaa saada vatsaoireita.

Vatsalaukun kiertymä

Vatsalaukun laajentuma ja kiertymä on lähinnä suurten ja syvärintaisten koirien ongelma. Vatsalaukku laajenee, ja tämä tuntuu kovana turvotuksena heti viimeisen kylkiluun takana koiran oikealla puolella. Koira käyttäytyy levottomasti ja läähättää. Vatsalaukun kiertymässä laajentunut vatsalaukku kiertyy itsensä ympäri, elimistö joutuu shokkitilaan ja verenkierto häiriintyy. Hoitona on leikkaus, jossa vatsalaukku asetetaan alkuperäiseen asentoonsa ja myös kiinnitetään vatsaontelon seinämään. Leikkaushoidosta huolimatta kaikki koirat eivät selviä.

Häntämutka

Häntänikamiin voi kehittyä muutoksia, jotka tuntuvat mutkina tai kulmina nikamaväleissä. Häntämutka on yleensä todettavissa pikkupennulla jo syntymähetkellä, mutta viimeistään luovutusiässä. Joskus häntämutka voi olla niin lievä, että sen havaitseminen silmin tai tunnustelemalla on vaikeaa. Varmuudella hännän kehityshäiriöt voidaan selvittää röntgentutkimuksella kun kasvuvaihe on ohi. Häntämutkasta ei ole haittaa koiralle itselleen.

Collieissa tavataan jonkin verran häntämutkia, ja myös töpöhäntäisiä koiria. Jalostuksessa asia tulee huomioida. Jonkin verran on tapauksia, että häntämutka ilmenee vasta vanhemmalla iällä. Osa näistä on mahdollisesti tapaturmia, ns. oven väliin jääneitä, pahasti purtuja häntiä tms. Nikamarungon murtuminen väkivalloin on kuitenkin erittäin epätodennäköistä.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminta on hitaasti etenevä krooninen sairaus. Oireita ovat huono ruokahalu, laihtuminen ja oksentelu. Koiran juominen ja virtsaaminen lisääntyvät. Diagnosointi tapahtuu useimmiten verinäytteiden avulla, ultraääni ja röntgentutkimus voivat olla apuna. Erikoisruokavaliolla ja tukihoidolla pyritään lisäämään koiran elinikää ja parantamaan elämänlaatua.


lähde: Collieiden jalostuksen tavoiteohjelma